Varoituksen antaminen kunnanjohtajalle
Tuusulan Perussuomalaiset esittää varoituksen antamista kunnanjohtajalle esittelyvallan väärinkäyttämisen vuoksi.
Perusteet: Tuusulan kunnanhallitus on 13.8.2007 kumonnut kunnanhallituksen 15.10.1990 § 664 tekemän delegointipäätöksen koskien kunnanjohtajan oikeutta tehdä yksin päätöksiä koskien etuosto-oikeusasioita. Tämän päätöksen nojalla kaikki etuostopäätökset olisi pitänyt tuoda kunnanhallituksen käsittelyyn. Lisäksi kunnanjohtaja on tarkastuslautakunnan suosituksesta huolimatta jättänyt tuomatta delegointiasiaa kunnanhallituksen päätöksentekoon toimikausittain.
Käsittelyvaiheet
25.2.2014: Konsernipalveluiden valmisteltavaksi
Kunnanhallitus 5.5.2014 § 235: Aloite käsitelty
Vastaus
Aloitteessa on mainittu kunnanhallituksen 15.10.1990 § 664 tekemä päätös, jossa kunnanhallitus oikeutti kunnanjohtajan tekemään päätökset etuostolain (608/77) 21 §:n nojalla niissä tapauksissa, joissa kunta ei käytä etuosto-oikeuttaan asemakaava-, rakennuskaava- ja rakennuskieltoalueiden ulkopuolella tehdyssä kiinteistökaupassa.
Em. delegointipäätöksen nojalla kunnanjohtajat tekivät pääsääntöisesti erillisen päätöksen jokaisesta mahdollisesti etuosto-oikeuden alaisesta kaupasta eli siitä, käyttääkö kunta etuosto-oikeuttaan, jolloin asia viedään kunnanhallituksen lopullisesti päätettäväksi, vai eikö käytä.
Kunnanhallituksen 13.8.2007 § 407 tekemä päätös oli “uuden käytännön” päätösosuuden osalta tulkinnanvarainen, mutta ko. päätöksen perusteella kunnanjohtaja lopetti itsenäisten (kielteisten) etuosto-oikeuspäätösten tekemisen.
Em. päätöksen jälkeen kaikkia mahdollisesti etuosto-oikeuden alaisia kauppoja koskevat päätökset etuosto-oikeuden käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä esiteltiin aina kunnanhallituksen päätettäväksi kuntakehitysryhmän kautta. Etuosto-oikeusasiat valmisteli kuntakehitysryhmään ja sitä kautta kunnanhallitukseen kulloinenkin kiinteistöinsinööri.
Etuostomenettelyä koskevan vuonna 2005 tehdyn valtuustoaloitteen käsittelyn yhteydessä kunnanhallitus tulkitsi 8.3.2010 § 135 kunnanhallituksen 13.8.2007 § 407 tekemää päätöstä seuraavasti:
“Kuten liitteestä ilmenee, kunnanhallitus on 13.8.2007 § 407, samalla kun se on kumonnut kunnanjohtajalle annetun oikeuden päättää siitä, ettei kunta käytä etuosto-oikeutta, merkinnyt tiedoksi menettelytapaohjeet, joiden mukaan etuosto-oikeutta ei tule käyttää, jos myydyillä maa-alueilla on rakennuksia ja maata on suhteellisen vähän, alue ei liity kunnan maaomistukseen eikä tue yhdyskuntarakentamisen kehittämistä tai maan hankintahinta etuosto-oikeutta käytettäessä muodostuisi kohtuuttoman korkeaksi.”
Etuostoasioiden valmistelu kuuluu kuntakehitykselle, missä valmistelusta pääosin vastaa maankäyttöpäällikkö (aiemmin kiinteistöinsinööri). Edellä todetun päätöksen/tulkinnan jälkeen kuntakehityksessä on pohdittua menettelytapoja etuostoasioissa ja päädytty siihen, että ennakkoon seulotaan kunnanhallituksen em. menettelytapaohjeistuksen mukaisesti mahdollisesti etuosto-oikeuden alaiset kaupat kaikista kaupoista. Kunnan etuoston käyttämisen kannalta tarkoituksenmukaiset kaupat tuodaan kuntakehitysryhmään, jossa tehdyn harkinnan jälkeen tehdään esitys kunnanhallitukselle etuosto-oikeuden käyttämiseksi. Menetelmä on toiminut moitteettomasti ja säästänyt niin kunnanhallituksen kuin viranhaltijoidenkin työtä.
Silloinen kiinteistöinsinööri muisteli asiaa nyt häneltä kysyttäessä, että useat luottamushenkilöt, myös kunnanhallituksen jäsenet, totesivat jälkikäteen toimintatavan tarkistuksen hyväksi ja yleisesti tätä pidettiin hyvänä käytäntönä. Voidaan olettaa, että ellei asiasta olisi keskusteltu kunnanhallituksen jäsenten kanssa, asia olisi noussut esille kunnanhallituksessa sen jälkeen, kun etuosto-oikeuden alaisia kauppoja oli kunnanhallituksen käsittelyssä harvakseltaan. Kunnanhallitus ei ole missään vaiheessa ko. aloitetta lukuun ottamatta kyseenalaistanut etuosto-asioissa noudatettua menettelyä. Kunnanhallitus hyväksyi 7.4.2014 § 178 etuostomenettelyä koskevat periaatteet, jotka pääosin vastaavat vuodesta 2010 lähtien noudatettuja periaatteita.
Kunnan toimintaperiaatteiden mukaan työntekijän tai viranhaltijan syyllistyttyä esim. ohjeiden vastaiseen menettelyyn, esimiehen tulee välittömästi puuttua asiaan. Vähäisissä virka- tai työtehtävien laiminlyöneissä tai niiden rikkomisessa käytetään suullista huomautusta. Huomautus voidaan harkinnan mukaan antaa myös kirjallisena.
Jos on kysymys merkittävästä virka- tai työtehtävien laiminlyönnistä tai niiden rikkomisesta, henkilölle annetaan kirjallinen varoitus. Kirjallinen varoitus voidaan antaa myös silloin, kun esim. työtehtävien laiminlyönti toistuu suullisesta (tai kirjallisesta) huomautuksesta huolimatta. Ennen kuin työntekijälle tai viranhaltijalle annetaan huomautus tai kirjallinen varoitus, hänelle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi.
Ko. asiassa ei ole kysymys “esittelyvallan väärinkäyttämisestä” eli virkavelvollisuuksien rikkomisesta kuten aloitteessa väitetään, vaan yleisesti hyväksytystä menettelystä, mistä ei ole aiheutunut kunnalle vahinkoa.
Lakiin ei sisälly säännöstä siitä, miten pian varoitus on annettava siitä, kun aihe on tullut työnantajan tietoon. Käytännössä on kuitenkin edellytetty, että varoitus on annettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun aihe on tullut työnantajan tietoon. Koska kunnanhallitus ei ole aiemmin kyseenalaistanut vuodesta 2010 lähtien noudatettua menettelyä etuostoasioiden käsittelyssä, lienee asiaa tulkittava niin, että kohtuullinen aika reagoida menettelyyn varoituksin on joka tapauksessa jo kulunut.